Saavuin sormenpäittesi punahunnuntielle

LAPSUUS

Löysin kenkäni usein roskiksesta oven pielestä koulun käytävältä. Sen lisäksi, että olin viimeinen pukija, jouduin usein etsimään kenkiäni ennen pukemista. Ihmettelen miten kukaan oli yökkäillen kenkäni roskikseen saanut, sillä päällysvaatteeni olivat kolmen metrin päässä kaikkien muiden ihmisten vaatteista. Usein jopa aivan omassa naulakossaan. Yleinen vitsailun aihe oli, että nostettiin lahjettani mahdollisimman pitkällä kepillä ja naurettiin, että Samilla on sukkahousut. Ei ollut, mutta se oli oppilaista mukava tapa nolata minua. Ja herkkyyttäni.

Pihalla seisoin aina nojaten seinään surullisena ja rikottuna. Muistiini ei palaudu mitä minulle herjattiin, mutta sen muistan, että olin nimeltäni Suomi. Sano säkin nyt hemmo jottain. Pahin tilanne oli kun pojat tulivat kiusaamaan ja alistuin. Käännyin seinää vasten ja pojat ottivat ison kepin käteensä ja tökkivät sillä takapuoltani ja nauroivat ja yökkäilivät, että sinne upposi. Seisoin sitä seinää vasten niin monta vuotta, että seinään tuli tummumia. Ihmiset usein keljuilivat, että tummumat eivät lähde enää koskaan pois seinästä. Kukaan ei ollut huolissaan minusta. Tulenko minä koskaan selviytymään kun kotona oli helvetti ja koulussakaan ei saanut levätä.

Jossain vaiheessa ei ollut mitään jäljellä ihmisyydestä. Koulun ilmapiiri oli kammottava. Kaikki osapuolet kärsivät. Yläasteella ruokalassa oli kaksi puolta, osattomien puoli ja hyväosaisten puoli. Menin yksin osattomien puolelle. En muista koskaan käyneeni hyväosaisten puolella. Minulla oli oma vahti, opettaja, joka ei koskaan tullut juttusilleni….