Kuun sammakko
Keltainen tässä pienessä ikävässä hiljainen, katseeltaan tuore hennot sävyt antavat askeleita ne luulevat päässeensä pois nurkastaan outo leluapina munii kyyneleitä kuin unia sekavia unia Yö lyhenee, ennen kuin lyö päänsä ja sen jalat ovat lähellä potkaista keltaiseen ikävään On vaikea olla tyhjyyden ystävä katson sen pyyhittyjä pintoja minun sisinpäni voikukanlehdillä kirjaimia ei vain tule enempää taide ei heltoistaankaan puhu kuin sammakko minun sisimpäni siis on tyhjä