Salohaltianseitikki kauneinta metsässä

En tahdo voittaa ensimmäistä palkintoa, joka vastaan tulee. Tehdystä työstä voi muutenkin iloita. Palkintoa on vaikea jakaa ystävänsä kanssa. Vaikka jaatkin sen, ei hän tunne voittavansa mitään. Vain yksi voi olla lahjakkain. Kunnian ollessa huumaavimmillaan, se vanhenee äkkiä ja sen tuoma lohtu harmaantuu. Sinä vain nostat sen esille. Katso, kyllä minä olen kykenevä. Huomaatteko? Ketään ei kiinnosta. Ketään ei kateus kalva. Kirjaimiesi yksiössä on vain elämän tuoma kokemuksesi. Elämän tuoma. Juuri se, jonka se viimeeksi käydessään toi. Sillä on niitä useita. Jokaiselle ihan omansa. Niitä riittää, kunnes vähiin käyvät. Vähiin on paikka, jossa ei ole enää paljoa murheita, vain levänneitä mieliä. Lohdullisia levonhetkiä. Kannolla istuvia viisauksia. Jokaisella marjamättäällä on enemmän luottamusta kuin yhdelläkään ihmisellä. Vaikka mättäitä ovatkin. Niihin on luottaminen. Ihan jokaiseen

Jokaisella mättäällä on viisaus. Se kertoo sen vain sinulle, joka kuulet sen kuiskauksen. Ja ymmärrät sen kielen käärmeen kaksihaaraisten juonien joukosta. Enkä tarkoita mitään matelijaa. Se on nopea liikkeissään. Vaanii yön selässä olevien kostojen koittaessa. Enkä tarkoita nyt mitään sellaista yötä, jolloin nukutaan, joka antaa kaikille levon. Vaan mustien mielien kasvavaa joukkoa. Jota ruokkimaan tarvitaan kadotuksen ikuiset tyhjän omat pöydät. Täynnä mausteisia ja mitään sanomattomia antimia

.

Viisaus kasvaa mättäikköinä harvassa vuorovuosin. Viisaus on aivan oma lajinsa. Viisauksien vatsa jo murisee. Kaikki elollinen sen ympärillä on kuihtunut. Se tarvitsee niukkaakin kautta. Sellaista jolloin tuntuu, ettei ole paljoa hurraamista. Sitä paremmalta taas tuntuu viisaudet kaiken paaston jälkeen. Kesä tulee. Sinulla on ilon päiväsi. Siitä tulee tosi hyvälle mielelle mieluinen asia. Uudet vaatteet ja puhdas olo. Ruokaa kylliksi moneksi kuukaudeksi. Kesän tullessa voit poimia kaiken sadon talteen. Villiyrttien aarreaitta on täynnä ravinteiden paljon kertovaa hyvää mieltä.

Puiden kuoret kertovat yllättäviä juttuja. Ei tarvitse edes kurkistaa syvemmälle, löytääkseen ennemmän kuin ihminen voi käsittää. Löytöjä voi tehdä ihan edullisillakin elämänalueilla. Ei tarvitse kuunnella madonlakkien ontuvaa todellisuutta. Seitikit seitsemälläsadalla saadulla metsän edustuspaikalla. Enemmistöllä niistä on ihan sananvaltaa asioissa metsän elinoloissa. Niillä on joskus ihan viisaitakin ajatuksia kruunupäiden ja mesikämmenten elämänviivoissa. Kertovat sienien vankasta luottamuksesta parempiin aikoihin. Paremmat ajat kertovat kaiken hitaasti ja selvällä kielellä. Ymmärrettävästi. Ne eivät hätiköi, eivätkä nosta itseään ja saavutuksiaan esille. Ne vain elävät. Siis muuttuvat. Niillä on matkaa paljon aina jäljellä. Paljon maisemia katsomatta. Koskaan eivät palaa takaisin kuin vanhojen aikojen lapsuuteen jäänneissä muistoissa.

Sinulla on kauniit ajatukset, metsä hyvä. Sinulla on suora tapa ilmaista asiasi. Selkeästi veden alkaessa lorista jokien ja purojen suvannoissa. Ymmärrän tarkoituksesi. Pohjalta on paljon vettä pinnalle. Ymmärrän elämän koettelemukset. Kaiken kauneuden sananjalkojesi, kahden kalasi ja ketunleipiesi armossa. Niihin luottaen voin jatkaa. Jatkaa elämääni. Puoliakaan siitä en ehdi elämään, vaikka sitä en jatkaisi kirkkaalla mielellä. Jolla on niin helppo jatkaa, muutenkin kaikkea niin runsasta yhteyttä, jota ei eläessään ehdi käyttämään. Omaksumaan. Puolet siitä on jo liian suuri pala kerrallaan. Onneksi se kasvaa kuin vilja pieninäkin paloina ihmisen tajunnassa. Siitä on hyvä jatkaa.

Ansaittua matkaa.