Olen istunut

 Olen istunut monta päivää tutkimassa, mitä asiat, jotka eivät merkitse mitään sisältävät? Ne sisältävät olemattoman vähän viisautta, hieman itsekuria ja ei juuri ollenkaan tietoa. Ne ovat tarkoituksettomia, eivätkä ne edes täytä mitään minun tarpeitani. Ovat turhia, niin kuin vain mikään voi olla turhaa.

Istun miettimässä mitä tahtoisin elämältä?

Tahdonko tuntea itseni? Tahdonko olla hyvä ihminen? Olen ollut vain muiden palvelija koko ikäni. Olen jakanut vähästäni. En ole hirveästi miettinyt mitä itse tarvitsen? Tarvitsenko uudet Levikset, tarvitsenko uuden rockrotsin? Vai onko Epipen tärkein, kun minulla on allergia? En tiedä vastausta.

Ihmisenä en uskalla edes ajatella, mitä tarvitsin muilta. Minä taas kaipaan jotakin. Mutta sivuutan taas kaiken, enkä ilmaise tarpeitani. Murennan tarpeeni yksi kerrallaan, eikä jäljelle jää lopulta kuin alkukantaisuus. Senkin tukahdutan muiden ihmisten tarpeiden alle.

Onko tämä elämä?