Villikko

 Hukkasin itkun sekaan muistoni

harha ei kestänyt sinua

kyynel otti paikkasi

rakensi pienen märän posken

kastellen  paidan

liotti kuin keksiä kahvissa

13.5.2025

Tahtoisin työntää tämän illan pois, se tulee liian lähelle häpeääni. Se katsoo loppupäivän katseella suoraan silmiini. Se kiipeää kyynelkanaviini. 

Se saa aikaan yön, jossa mittasuhteet muuttuvat hurjiksi. Pelkään päästää edes itseäni lähelle minua.

Jätän itseni seisomaan oven taakse ja pistän turvaketjunkin kiinni ja kaikki valheet kasaan tukkeeksi tielle.

Se jonka jätin oven taakse itsestäni seisomaan, sen osan sinä minusta tunnet. Ja se osa minusta lähti sinun matkaasi.

Kuka minä olen? 

9.6.2025

Väsymys pesii minun räystäässäni

se syö mieltäni kuin matoa

ja se laulaa kenenkään tunnistamatta 

talvellakaan se ei lähde minnekään

pesii kahta lujemmin 

minun räystäässäni

7.6.2025

Nämä pilvet ovat veden käsiä

jos ne olisivat sateen puhetta

kuuntelisin 

nyt vain katselen niiden sormia

pitkiä vahvoja varsia

                        irti ruumiista

jota ei ole olemassa 

kirjoita järkeviä lauseita!

sanat ovat vaarassa

ne eivät enää voi soutaa rauhallisina