Valkoinen jänis

 Viimeinen 

Kun en tiedä mitä tekisin, niin  pistän musiikin soimaan, että kuulisin edes jonkun sanovan jollekin jotain. Sanat ovat minua iloisemmat.

Viimeinen sana oli, et sinä tule. Yritän puhua olemassa olollani, koska ei ole ketään kelle puhua.  Ja yritän jättää sen runokielen pois kuin valkoinen lohikäärme. Yritän olla viimeiseksi, ihmisestä en tiedä.

Oudot kuvitelmat surumaailmastani hiljentävät minut. Se vaikuttaa kaikkeen mitä teen ja kaikkien suhtautumiseen minua kohtaan. Hiljaisuus on ainut koriste tänä jouluna. Ja kirjoitan taas kirjeitä ajatuksilleni. Niin yksin olen.

Yksinäisyys on kuoriutunut kaikesta väristä. Kalterit jäivät ilman huomista. Se sahasi yhden kaltereista ja pääsi karkuun.

Tyhjät katseeni valloittavat kissattoman huoneeni. Katsettani on jakkaroilla, sängyllä, pöydällä, seinissä, katossa ja vielä valtava kasa lattialla.

Sanoja saan etsiä tästä talosta. Niillä ei ole korvia, silmiä, tuntoa ja tuskin osaavat vastata, missä ne ovat. Ne maistavat vain menneen. Se maistuu siltä kuin katseeni olisi sen kokannut, mutta tähteellä on vain hieman raavittu pannun pinta. Paljoa muistoja ei ole.

Pimeys ei paljoa ujostele olemassa oloaan. Se heilastelee kolean, kylmän ja kostean kanssa. Ne pukeutuvat talven hameeseen. Lohduttomuuden koruihin.

Raskauden hajuvedet leijuvat.

On vain pakko jaksaa niitä kaikkia.

Huominen juo vieraissa pöydissä kuin häirikkö katkeraa maljaa. Sen maljan nimi on särkynyt. Pöydässä istuvat myös mustelma ja loukkaava kieli. Minä näen ne kadulta, kun pimeä täyttää näyteikkunat.

Kyyneleet silittävät kahta vaatettaan, kaipausta ja ikävää. Ne ovat jo kuluneet kumpikin. 

Tyhjyys pukeutuu yhä mitättömään . Ja ujous on sille liian viisas. Elämä jatkuu. Ja minä kirjoitan päiväkirjan sivuille, mitä en uskalla koskaan sinulle sanoa.

Laulu 

Kaikkien niiden kiihkeiden päivien totuudet toistetaan

yön sormet eivät niitä muuta

ryhtyvät mukana tanssimaan

Viikatteensa pois pistää varastoon

Uni laulaa multaa eilisen arkulle 

Muistan päivän hyvällä

Rakas ystävä on mun maailma

kuin kertosäe pyörimään

Jumalatar nousee taas

Lainasin aamun rumpua nenäliinamerestä

mustan kissan kanssa

Ja yhä muistan päivän hyvällä

Siitä on viisi vuotta 

Siellä hyvällä oli lämmin

Kauniit maisemat toivoivat

että kaikki lähtisivät

——————-

Hän kutoo erilaisia uruilla puun alla

hän tutustuu tammenterhon ajatuksiin 

hän analysoi sitä mitä ei ole

—————-

Syksyllä minun mieleni tipahtaa kuin liian väljät housut maahan. Eikä se sieltä helpolla nouse. Minua moititaan mieleni väljyydestä kuin hopparia, vaikka en minä ole tätä mieltäni itse valinnut

Minä olisin valinnut lennonlasit, pitkän tukan ja psykedeelisen vesivärimaailman. Minä olisin valinnut toisin.

Valkoinen jänis, ikuinen mansikkamaa, olen syntynyt villiksi.