Katsehelmet aamuisilla kasvoilla

 Viimeinen  Kun en tiedä mitä tekisin, niin  pistän musiikin soimaan, että kuulisin edes jonkun sanovan jollekin jotain. Sanat ovat minua iloisemmat. Viimeinen sana oli, et sinä tule. Yritän puhua olemassa olollani, koska ei ole ketään kelle puhua.  Ja yritän jättää sen runokielen pois kuin valkoinen lohikäärme. Yritän olla viimeiseksi, ihmisestä en tiedä. Oudot kuvitelmat surumaailmastani hiljentävät minut. Se vaikuttaa kaikkeen mitä teen ja kaikkien suhtautumiseen minua kohtaan. Hiljaisuus on ainut koriste tänä jouluna. Ja kirjoitan taas kirjeitä ajatuksilleni. Niin yksin olen. Yksinäisyys on kuoriutunut kaikesta väristä. Kalterit jäivät ilman huomista. Se sahasi yhden kaltereista ja pääsi karkuun. Tyhjät katseeni valloittavat kissattoman huoneeni. Katsettani on jakkaroilla, sängyllä, pöydällä, seinissä, katossa ja vielä valtava kasa lattialla. Sanoja saan etsiä tästä talosta. Niillä ei ole korvia, silmiä, tuntoa ja tuskin osaavat vastata, missä ne ovat. Ne maistav...