Kuinkahan se mahtaa olla elämässä? Minulla on kausia, että olen ihan tyytyväinen tekemisiini. Minulla on mielestäni aivan ok runoja ja aivan ok kirjojakin ja musiikkikin välillä soi ihan mainiosti. Tarvitsenko minä edes mitään sen enempää. Tiedän, etten ole siinä psyykkisessä voinnissa ja fyysiessä kunnossa tällä hetkellä, että pystyisin täyttämään kaikki kriteerit mitä kirjailijalta odotetaan. Muusikonrentut aika ajoin päihitän mennen tullen. En juo, en polta. Musiikki on aikamoista, kun elät nuhteettomasti, sinä luot koko ajan uutta musiikkia. Studio on auki monta kertaa päivässä. Kyllä sitä musiikkia syntyy ilman "asennettakin". sitä olen mietiskellyt paljon, olisiko minusta vaativampaan kirjoitusprojektiin tällä hetkellä. Tai pitämään menestyvää blogia. Riittääkö minun kuntoni siihen.
Kaikkein eniten kaipaan tavallista pienien unelmien arkea. Jonkun, joka rakastaa ja jota rakastaa. Vaikka tuntuu, ettei minusta ole siihenkään. Voimat ovat niin vähissä. Ne eivät riitä juuri mihinkään.
Kommentit
Lähetä kommentti