Ei se lintu ollut.

 

Tämä päivä oli ontto, ja haisi linnun höyheneltä

valkoinen poikasväri ja untuvaa kasvoi illan suussa

nokasta ei tiennyt minne päin se näytti

omat varpaansa sitä kiinnosti

 

Ei se lintu ollut. Joskus vain kirjoittaminen alkaa linnun sulasta asfaltilla. Vesipisarat täytyy tunnistaa lauluäänestä ja sävelistään. Erottaa yksilöiksi. Jokainen niistä pääsee hengestään huhtikuun yössä.

Niin kuin 60-luvun starat.

 

 

Yksi Janis Sadepisara erottui tänä yönä joukosta.

Se kasvatti kukkia ja näytti rauhanmerkkiä.

Äänensä säikäytti White Rabbitin.

Sekin kiersi elämänsä korkin kiinni.

Siitä sen tunnistin.