1.7.2021
Kadut
kaupungin kaulassa
riipuksia
molemmin perin
ilman
syvempiä ajatuksia
Puukkoviisarit
pysäyttävät ajan
pyörivät
haavojen kellossa
sulat
tuntuivat puukoilta
ajan kovassa
maailmassa
4.7.2021
Muutama
vuosi minut tappaa revenneissä farkuissaan. Menneisyyteen olen jäänyt. Silloin
kaikki oli ehjää ja sileää ajan yllä. Vasta nyt näen tämän lahonneen sillan,
jossa kaikki hukkuvat yksi kerrallaan valtavirtaan.
Vain minä
kuolin. Olenko ainoa, joka ei pysynyt pinnalla. Nykyajan enkelitesti. Jos et
nouse pinnalle, et kuulu joukkoon. Olet enkeli.
Jos nouset
pinnalle, olet yksi heistä. Nokka pystyssä, nakkelet niskojasi talikolla
heinäseipäillesi bailaamaan.
Ainiin,
vanhan ajan termit, eivät kuulu tähän aikaan.
5.7.2021
Jonnekin
katosi yhteiskunta
kaatuneen
puun
katosi
ymmärrykseni kolikko
päällysmiehen
tavoin
palanen
totuutta
sikaniskoista
suurin
6.7.2021
Minuus
rajallisessa tosi
pyyntönä,
toistuva aamutuuli
hahmo
sielussa jäänyt pysymään
ajassa
unohtui näky
ruostumaton
uni
13.7.2021
Päiväkirjani
katkenneiden ajatusten alle. Ihminen hidas oppimaan synapsejaan, ajatuksen
keventäminä.
Usva pitkospuita
kulkevan herkkyyden kilometri,
sammal levänneen
ajatuksen.
Korennon elämä.
Sarveni pudonneet
kauas,
enkä kaipaa niiden
kolisevaa kutiavaa nahkaa
kuutamolla.
Sahasin kauan, kunnes
löysin sinut.
17.7.2021
Rakas
päiväkirjani.
Elämä etsii
itseään, ennen kuin sitä voi elää ohentumatta, katoamatta, kadottamatta
jälkiään ulkona kasvoistaan. Tunsitko ollenkaan minun kokoisiani
ajatuksia. En tiedä mitä tapahtui, vanha
minä ei kai suostunut särkymään. Se vain tömähti heinikkoon. Se ei ollut Rooman valtakunta.
Yksinäisyys
ei ole kokemus, sen karpalot kypsyvät liian aikaisin.
Ajattelen
Sinua unen kantomaisissa tunteissani iloa, siellä Psalmini 131. Seinät
täyttyvät huoneista, liian täysiksi, sekaviksi ja sotkuisiksi. Minun seinäni
elävät uuden ajan kaaosta sieluni epistolassa. Sanat etsiytyvät arkoina
harmaisiin. Tämä kipeä väri eskaloituu, rakkauteni eteisessä vanha sieluni
18.7.2021
Matalan yön
rautaraajat
harvalukuiset
kehon osat
pään
keinussa huoli
pilvissä
kersantti sateenvarjo
ampui
pisaran
Raaseporin
mahtavimman
satuinkkari
tassiin hautasi pisaran
ja requiem
keitti kahvia
häpäisten
haudan
20.7.2021
Kaipauksella
kirjaimet sekaisin mielen puskiessa jalkaani kissan tavoin. Ajatukset
hajottaneet väkijoukot ympäriltään pippurisumutteella. Nainen täyttää elämäni
ristikkoa viiden minuutin ennätyksellä. Minulle kelpaa mitkä tahansa
vastaukset, sillä itse osaan vain kysyä. Elämän hiljainen ghetto vastauksista
iloitsee.
Päivä kantaa
ajatuksen vaatteita kanssani, odotuksen haluistaan lihonut vartalo ei kestä
päivänvaloa.
Mielen
liaani ovien peitossa, syvyys näkymätön osa minua.
Et tunnista
edes henkäystä, joka sinussa asuu. Se on seisonut jo kauan lähellä sinua,
pelästyneenä mitä itsellesi teet. Se ei ole niin sokea kuin sinä omille
teoillesi. Se kävelee pian tiehensä. Ajatuksesi vievät yhä kauas. Tässä minä
olen, hiljainen rasahdus, sinun odottaessa, että sattuisi kunnolla. Ettet enää
olisi nyhverö, joka itkee pienistä.
Ole rohkea
ja löydä herkät kohtasi, muuten kuljet ympyrää
vaikka
luulet päässeesi pitkälle.
Eilinen,
järki laski sormillaan mäkeä
selkä täynnä
kysymyksiä
läkähtyi,
kun piti korjata aikaan saamansa sotkut
laski lujaa
sormimäen yhä uudestaan
kausi lyhyt
ihmissuhteiden pilaamiseen
erakko,
kernas ja haave, istui tuoleissaan
25.7.2021
Huutoa
malikka koskettaa varpaillaan
huudolla kymmeniä
jäseniä
limainen
sointi
monimutkaiset
ajatustaakat
kukaan ei
näe, ei katso erilaisuuden taakse
tipahtanutta
kummajaista
valhea
maailma
ihmisellä
yhdeksän kuollutta henkeä
28.7.2021
Ulkona
synkästä ajasta, itsepetoksesta ja välistävedosta. Samaan aikaan helppouden ja
onnellisuuden valhe juurruttaa yksinäisyyden taimia läheisellä pellolla. Kaikki
muut kasvilajit kuivuvat ja jäävät sadottomiksi, eikä uusia ajatussuuntia synny
enää. Elämä on merkityksetön selonteko, täydellinen fiasko. Nostan pääni
pystyyn kaikkien sekavien palikoiden seasta, näen mitä ovat utopianne
saavutukset, ajassa, jossa kukaan ei osaa käyttää aikaa hyödyksi. Jossa veltto
rentoutuu, ja laiska ottaa lomaa.
1.8.2021
Sielu vain
toisessa poskessa
sydämenvino
ajatuksen
sinusta litteitä täynnä helmiäistä
uivat
syvällä vain kaunista
lihaa
iltahämärät
ajatukset
Kuu laulaa
merten Aapista
”heiluin
taas, sinun ajatustesi voimasta!”
keltaisen
tajunnan exhibitionismi
järjen suu
ja himon jalat
katseiden
kennel riisuu erilaiset
Kommentit
Lähetä kommentti