Löntjösen matka taivaseen Energia oli kivikovaa, telkkaria tuijottanutta, pikaruoalla liistattua taikauskoa. Hetki ei ollut kaunis. Hampaat purivat yhteen hangon ojentamaan hiileen. Tunnelöntjön hän oli jättänyt rauhaan. Nimi oli iljettävä, väri jostakin vanhan puhelinluettelon haisevilta sivuilta. Mies ateismin ajoilta lähtien yks alkuräjähdys. Ateismin lupaus, että palaat juurillesi antimateriaan kuten löntjösen sielunperän verhot roikkuivat pyjaman lailla pyykkinarulla. Lyhyet lahkeet lepattivat kuin Löntjösen sanallinen ulosanti. Lahjat olivat jano, himo ja typerät vitsit. Pahin kauhunsa tähän asti ollut kaunis ajatus.
--------------------------------------------
Aamu sulkee suosilmänsä mustikkamättään kupeessa, kaatuneen kuusen katsellessa, heräävää metsää. Salohaltiatuoksu tulee lännestä, tänään. Jokainen hengenveto kartalla rakkautta, elämän maalatessa pitkän iän kotinsa seinää, punamultaisilla sormillaan. Se värjää iloisena hiuksiaan, padassa, sinivalmuskalla. Mansikat poskien menueteissa, kuitenkin yksin. Laulu kantaa kuningasta, kultaisessa valtikassa, ylpeänä, ratsun etsiessä valkoista prinssiä. Musta häntä mierontiellä heiluu, väkevänä. Edessä kysymysten lahko, ennustaa haltiakummin tulemista. Tienkansan matkalla, miettiessä, utu on helppoa unelmaa suuresta kurttusienestä. Väsyväki unta katsoi harmaassa kastepöydässään, ensimmäinen ajatus. Päät kääntyivät jo tahraisilla sormilla, pitkän työn jälkeen. Mitäs Meinneistä, eiväthän Mennitkään, meistä. Aakkosjärjestyksessä rakkaus kasvaa mittaansa, tahtomatta sitä keneltäkään. Ajatusten silmät ovat niin kehdosta katsovan ihanat. Joskus kaupungit tuntevat kipua valkoisissa taivaissa syksylehdet. Maailma kapaloi helppoja ratkaisuja yhdentekeviin juottoloihin. Järki seisoo lavalla esiintymässä, yleisön huudellessa. Makuhaavat halkeavat hoitamatta. Ilosanoman toimittajat jäävät huomiotta, alleviivattuina jokainen uskonsana, kuin loukattu ihmisyys. Elämä vaahtoaa joka kerta enemmän, iän lisääntyessä. Pala arkaa aikaa otetaan itselle harvoina hetkinä.
------------------------------------------
Kävelet minun hiljaisilla laudoillani, jossain lattiani lähettyvillä.
helppoa se ei ole, kurjet ovat lentäneet korkealla
harmaa polkee jalkaansa sinulle kiukusta yläkerran rappusilla
naurat sillekin, peurat ovat tänään vierailulla
ilo asuu kilometrin päässä, ja näkyy koko kaupunkiin.
----------------------------------------------------
Puhuisitko minulle askelten kapeat aamut näet vuoroni,
sillä on erikoinen ääniala
kahdeksalle sanalle uusi tapa elää
ajan hiljaista taloa
elämä pitää päivän auki tämän yön naapurissa
----------------------------------------------------
Punaisen joen Hanoin aikainen kieli
kadut kuin luut sokeassa vartalossa
edessä silta teki kuun
hämärä etsi asfalttisuuntaansa elämässä
pölyn pallossa oli reikiä
-----------------------------------------------------
Lopussa ajan matka, lopussa kiinalaiset sananlaskut
tyhjät raitani hiljaa kaipasivat
vapaat tähdet elivät sinun kanssasi
odottivat sinun lentävän
toivoin minäkin enemmän pilvetöntä taivasta
------------------------------------------------------
Kommentit
Lähetä kommentti