olen kahdeksas korva elämän pinttyneessä poskessa
ja sen suu, kuulen tarinoita sen huutavan marttyyrin
olen jalatkin, joilla Jumala käski sen kävellä
se ei kävellyt, se vain rallatteli hyvän maun rajoissa
en ollut sen ainoa korvien rivi, en ainoat jalat
sen suut olivat rasavilleinä levinneet hymyyn läheiselle pellolle
kahdeksan korvaa sen elämän
Ihminen kangasta elämässä
värinahne, matalalla katseissaan
mihin piirteet kaikki laittaisi enkeli
ei meistä niihin ole……………
edes kankaiksi
Askel lopettaa etsimisen katseita
minä lopetan aikoja
elän laskevan elämäni taivaanrannassa
aina aamua kuvien
Hatussa arka sielutaikuna
keväänä kengät pehmeät
maailman korkein
ei tiennyt hyvää
Aforismejä
ajatussanoin sinua, pimeä polkumaa
etsi ommelkuuta tassusien avaruusmahasta leikkien
Olemus kauan harmaa, edessä pilven järkeä
Kommentit
Lähetä kommentti