Salohaltianseitikki kauneinta metsässä - kertoo loppuun palaneen ihmisen tarinan osittain keskeneräisillä runoilla. Tavallaan niin oli hyvä käydäkin. Tarina on omakohtainen tilitys. Moni ihminen on kysynyt minulta, mitä tahdon runoillani kertoa? Niissähän ei ole varsinaisia mielipiteitä, eikä totuuksia. En ole koskaan uskonut sellaisiin. Eikä minulla ole tarvetta kirjoittaa toisille varteenotettavia mielipiteitä, joita voisivat sitaateissaan lainailla, jopa omanakin. Usein ihminen ottaa muualta kaiken. Omia ajatuksia ei juuri viitsitä muodostaa. Minua on syytetty tuulen tavoittelijaksi useaan otteeseen. En tahdo muodostaa itselleni totuusvankilaa, jota ei voisi muuttaa. Tahdon kirjoittaa mielialoja, tunnelmia, kauniin sielun runoihini. Tahdon tehdä sanataidetta, sanan varsinaisessa merkityksessä. Joskus hieman abstraktia, kuten edellisessä neljännestä kirjastani nähdään. (Katsehelmet aamuilla kasvoilla – Glancedrops on a morningly face.) Tahdon, että ihmiset muodostavat mielipiteensä, eivätkä tyytyisi vain siihen, että kirja on huono tai hyvä. Tahdon vaikuttaa siihen, että mielesi olisi edes hetken kaunis, kun olet tämä kirjani lukenut. En tahdo sanoa juuta, enkä jaata maailman tilastamme tässä uusimmassa kirjassani. Tahdon vain valmistautua lepäämään. Kirjoittaa vielä viidennen kirjani ennen lepoa. Teen nyt vain musiikkia sanoihin, joita ystäväni Liinu Lähde ja muut kirjoittavat. Niitä löytää YouTubesta, etsimällä nimelläni. Kirjan julkaisee BoD. Se on omakustanne.
Sami Nygren
Käsissäni kaunis rakkautesi.
Jokaisella kullalla on pilvinen reunus. Suudelmia täynnä aistit kohtaavat.
Unohtunut minuus taateleilla maksettu. Kirjeissäni katsovat valkoista taivasta
epäselvät mielikuvat. Aikomus ottaa kädestä ja murmeli on taikonut saman päivän
uudestaan. Ikävä suoristaa joka päivä lahkeensa. Hontelot ovat poskia täynnä.
Piparkakut surisevat korvissa. Kaipaan niin paljon rakastani.
Tursaan
puutarhassa on paljon vettä. Käsissäni on känsänkokoinen lahja kirjaimia
sisällään. Kauniissa on ajatuksia ja lapset löytävät ne. Sade on sakea suoraan
Japanista. Ja kissat tarvitsevat kuusikymmentäpaikkaisen reitittimen lämpöä.
Mureena-Tommilla on Karikatyyri ystävänään. Puolet huomisesta on jotain vailla
yhdeksän. Surrealistit ovat oikeasti realisteja. Ei maailma ole mitä näemme
sinussa, jonka ohimot on pidettävä aisoissa hevosten. Tunnemaailma omaksesi.
Sielunhäpeä kalvaa suomalaisia arkipäiväisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti