Kuun sammakko

Keltainen tässä pienessä ikävässä 

hiljainen, katseeltaan tuore

hennot sävyt antavat askeleita 

ne luulevat päässeensä pois nurkastaan

outo leluapina munii kyyneleitä

kuin unia

sekavia unia

Yö lyhenee, ennen kuin lyö päänsä

ja sen jalat ovat lähellä potkaista keltaiseen ikävään

On vaikea olla tyhjyyden ystävä

katson sen pyyhittyjä pintoja 

minun sisinpäni 

voikukanlehdillä

kirjaimia ei vain tule enempää

taide ei heltoistaankaan puhu 

kuin sammakko 

minun sisimpäni siis on tyhjä