Toukokuun lupaus tuoda kesä lähemmäksi aikuisuutta.

Surunilkeä liihokki itkulouhikossa
Kissahirmu etsii itseään rakentamassaan alhossa
tiikerisapelilla paikkaa aukkoa mielikuvien seinässä
kuolemapelto kasvaa talvellakin tähkäpäitä
sieluräntä teki sanoistani tyhjät
Luojan huutoa uurnan sinestä -
koskikaran aukeavat sanat:

Ikävänhavina tilkuissa surun
sadussa eilisen valkea rotta tuli ja pelasti
revenneet saapuvat aistien kätköihin
ornamäntit jukolan teki sanoistani jälleen tyhjät

tämäätit

Kraatteri miljoonaa eri kivun huutavaa sovinnon suuta avautuu totuuden silmiä pyöritellen meidän välillämme. En uskalla hypätä ylitse siitä kuilusta, joka kutsuu unohtamaan maailman. Tulisit kotiin.

Odotan hermoilla jatkuvat ulottuvuudet, joiden siimamaiset lonkerot muodostavat kirjoitusta, joka kertoo meille sanojen ulottuvuuksista. Pienen osan me pystymme siitä varsinaisesti ymmärtämään.

Olet kauniimpi auki, suojamuurien ponnari tekee sinusta rotkon.
Kierrän kaukaa sen vaarat, en ota riskiä, että tipahdan. Kaunis olet.
Mutta auki oleva ihminen kumartaa kipua, se johtaa tätä matkaa paratiisiin.
Puro rakkautta ylitettiin ja suojaavat tekijät kastuivat käyttökelvottomiksi.
Pistä vain nekin kuivumaan taas. Elämäsi säästät kaikkea joutavaa.
Roskiin kelpaavaa. Miksi? Miksi et ole se kuka olet?
Vaan olet käskevä kusipäiden kuningatar.
Loppu elämäsi tukanvaalea hymysi kietoo itsensä koviin ajatuksiin.
Hyvästijätön aika jollekin. Se oli hienoa aikaa.
Muistoissa hetkemme ystävinä, halauksen haalea tee ei minnekään kadonnut.
Tapaamiset harvenevat. Kohta on vain kirkas tarinoidenkuutamo.
Pian kirjoitan kirjeen itselleni. Kuka olin. Mitä olin.
Käsi iäisyyksien korvessa, etsii ulottuvuutta.
Siellä siirtolavälittäminen aiheuttaa järkytystä läheisissä.
En unohda sinua, lujanvaalea prinsessa. Olet osa elämääni.
Mutta minunkin on etsittävä heimoni.
Tarkalla katseella näen sen melkein saavuttamattomissa.
Pysähtyvät odottamaan.
Minä olen perillä. Ilma ei ole ohutta. Helppo hengittää.
Rauhallista ja hyvä olla. Minä kutisen.
Minulla on kyynel, joka itkettiin vain sinun muistollesi ja sinun takiasi.
Minun kirjeeni puolittuu kymmenessä vuodessa. Siitä ei ole vaaraksi.
Sinun käsittelevässä elementissäsi. Niin. Se on täysin vaaraton.
Odotan ajatonta vuorokautta, jolloin kieritään yhdessä päivästä toiseen.
Meillä ei ole paljoa muuta odottaa.